Vain kaksi kättä

Taitava mies teki mitä tahtoi: rakensi talon, muovaili savesta linnun, veisti puusta ihmisen, kengitti hevosen, korjasi auton moottorin.

Taitava mies katsoi käsiään. Suonikkaat, karheat, lämpimät kädet, kymmenen joustavaa ja vahvaa sormea. Hän vihelteli matkallaan, pyöritteli käsiään, katsoi kämmenten poimuja ja mietti, kuinka ison linnun munan voisi piilottaa nyrkkiin.

Hiekkaisessa polussa oli sateen uurtama kuoppa. Taitava mies ei nähnyt kuoppaa vaan mätkähti päistikkaa maahan. Kädet taittuivat kuin ohran niska ja taitava mies puri huulta kivusta.

Aikanaan kädet paranivat, mutta jäivät voimattomiksi kuin rukkaset. Taitava mies ei jäänyt sohvan pohjalle murehtimaan. Hän asteli pitkin kylien kujia ja näytti väärän vänkkyröitä käsiään vastaantulijoille.

Ensin tuli vastaan pieni tyttö. ”Mitä minä teen näillä käsillä?” mies kysyi. ”Niillä on hyvä pitää nukkevauvaa sylissä”, tyttö vastasi. ”Tule illalla meille leikkimään.” Taitava mies kiitti ja käveli eteenpäin.

Vastaan tuli nuori poika. ”Mitä minä voin tehdä näillä käsillä?” mies kysyi. ”Niillä on hyvä taputtaa”, poika sanoi. ”Tule illalla katsomaan, kun potkimme palloa.” Mies kiitti ja jatkoi matkaa.

Vastaan asteli herrasmies salkku kädessä. ”Mitä voin tehdä näillä käsillä?” taitava mies kysyi. ”Ryhdy kiertäväksi kertojaksi. Kerro mitä kaikkea olet käsilläsi tehnyt”, herrasmies sanoi. ”Tule huomenna minun työpaikalleni.” Taitava mies kiitti ja katsoi käsiään.

Nämä ovat vain kaksi kättä, kaksi vajavaista kättä, mutta voin tehdä niillä mitä ikinä haluan.

Mies kiitti käsiään ja palasi kotiin. Siitä lähtien hänet tunnettiin taitavana miehenä, jolla on ihmeelliset kädet.