Mun isä

Vasta isän lähön jäläkeen mää pääsin isännäksi tähän talloon.

Ylleesä siinä iässä päästää eläkkeelle.

Viimeseen hengenvettoon asti se määräs mua,

piti aivan poikasena.

Sen käskyt piti totteuttaa aina ensimmäisenä,

noli tärkeimmät.

Sillonki ku sen jalakoja paleli

loppuvaiheessa kotona

ko soli jo melekeen vuoteenomana,

nii mun piti joka ilta rasvata sen jalakapohojat

tietyllä lailla.

Oikein rupes rassaan.

Ja tuuvata monet monituiset villasukat

ja sen ite ompelemat huopaset

rikulleen oikiassa järestyksessä.

Eikä siihen hommaan kelevannu kukkaa muu ko mää.

Muttei siitä pystyny kieltäytymmää.

Soli mun isä,

ja vanahempia pittää kunnioittaa.

–

Kirjoita murteella. Kuvittele sanat tutun ihmisen suuhun ja puhu ääneen, mitä kirjoitit.