Taito sanoa ei. Kirjoita rajat näkyviksi.

Pikkutyttö hyppii tasajalkaa ja huutaa tahdissa:

– Ei ei ei. En halua.

Aikuiset vieressä nauravat.

– Onpa tytöllä omaa tahtoa!

– Temperamenttia löytyy!

– Tuo pääsee vielä pitkälle.

Antavat tytön meluta aikansa ja kun huuto loppuu, aikuiset ujuttavat hänet huomaamatta toivomaansa suuntaan. Ehkä he lupaavat:

– Jos olet kiltti tyttö, saat...

Tyttö kasvaa kouluikään.

– En halua, hän sanoo.

– Olet jo niin iso tyttö, että kyllä sinun pitää tajuta, äiti toteaa.

Tyttö tajuaa nopeasti, että on paras totella. Muuten äiti, isä, opettaja, täti, setä suuttuvat tai pettyvät tai laittavat muuten vaan ojennukseen.

Koulun loppuun mennessä tyttö on oppinut, että Ei pitää sanoa hiljaa mielessä, jos sitenkään.

Vaimeneeko sana kokonaan?

Perhe, työkaverit, potilaat, ystävät, sisarukset - kaikki pyytävät tai ehdottavat jotain, johon tyttö-nainen haluaisi sanoa Ei, jos osaisi. Jos sana ylipäätään kuuluisi vielä sanavarastoon.

Jos sana on unohtunut, tyttö-nainen ja hänen lähipiirinsä kärsivät. Tyttö-nainen uhrautuu ja odottaa kiitosta, suostuu hampaita kirskutellen tai pidättäen äänetöntä vihaa, jota ei itsekään tunne. On paha olla.

Kun tyttö-nainen tajuaa, että Ei pitää sanoa itse, hän joutuu opettelemaan sanan kuin vieraan kielen alkeista. Joskus Ei purskahtaa suusta kuin kirosana, vihaisesti, pakon voimalla.

Sitten kun tyttö-nainen saa sanan jälleen käyttöönsä, se on helppo sanoa hillitysti. kohteliaasti ja varmasti. Sana osoittaa: tuossa on rajani.

–

Kirjoitusharjoitus:

Mille tai kenelle sinä haluat sanoa Ei? Aloita lauseet "Haluan sanoa Ei...." Kirjoita rohkeasti, mitä mieleesi nousee.

Kuva: Kivitaideteos, Latika Katt (2017), Linnakallio, Kempele.