Käsieni tarina

Tuntuuko joskus siltä, että et tee mitään? Kirjoita silloin raporttia minuutin tai varttitunnin tarkkuudella siitä, mitä päivän aikana teet. Ehkä yllätyt.

Kun lapset olivat pieniä, pidin työlistaa yhden päivän ajan. Listasin hommia kassakoneen nauhaan lyijykynällä. Nauharulla kulki mukana taskussa. Jo lyhyt seuranta riitti näyttämään, että tekemistä oli.

Tänään kirjoitan käsieni tarinaa.

Nämä kädet ovat työihmisen kädet, niillä on hyvä tarttua lapioon ja ämpärin sankaan. Kädet ovat taputelleet lämmintä hiekkaa keoksi jalkojen päälle ja kokeilleet hiekkarinteen törmäpääskyn pesän viileyttä ja syvyyttä.

Kädet ovat silitelleet pikkuveljen ja pikkusiskon mahaa, poskea, hiuksia.

Kädet ovat tarttuneet leipäpalaan ja kastaneet sitä sulassa läskissä, puuhellan lämmössä, kun isä oli kotimiehenä.

Kädet ovat tarttuneet uiton puomiin, vetäneet uimarin kesälämpimästä vedestä puomille juoksemaan, ojentuneet suorina pään eteen sukellukseen, kauhoneet vettä ja pyörittäneet sitä vaahtokupliksi niin kuin Merikoski.

Kädet ovat tarttuneet haalistuneisiin paitoihin ja hiutuneisiin lakanoihin, leikanneet ja repineet niistä matonkuteita nurmikolla talon päässä.

Kädet ovat ottaneet joka välissä lehden tai kirjan ja avanneet sen salaa luettavaksi.

Kädet ovat valinneet värikkäitä tussikyniä ja värittäneet syksyn lehtiä ympin työkirjaan. Kädet ovat piirtäneet tarinoita lapsille.

Kädet ovat soittaneet harmonia, viulua, pianoa, huilua ja urkuja.

Kädet ovat kirjoittaneet, kun on pyydetty ja kirjoittaneet kun joku sisällä on vaatinut.

Kädet ovat painaneet kirjoituskoneen ja tietokoneen näppäimiä, klikanneet hiirellä ja rullaneet paperia kirjoituskoneeseen.

Kädet ovat pelänneet valita puhelinnumeroa.

Kädet ovat leiponeet pullaa ja limppua, kuorineet perunoita ja sipuleita, nostaneet pottuja kylmästä mullasta ja kaivaneet istutuskuoppia pihlajille, koivuille, syreeneille, ruusuille ja angervoille.

Kädet ovat repineet ja pehmittäneet savea ja muovailleet sitä, sitoneet havunoksia, riuhtoneet nokkosia ilman hansikkaita.

Kädet ovat piiskanneet lasta. Kädet ovat jähmettyneet nyrkkiin ja paiskanneet oven kiinni.

Kädet ovat painaneet oven kiinni viimeistä kertaa.

Kädet ovat avanneet uuden oven kysellen.

Kädet ovat kohonneet kutsuun ja hyvästelyyn.

Kädet ovat pyytäneet anteeksi.

Kädet ovat puhuneet heille, jotka eivät kuule.

Kädet ovat sitoneet rusetteja hiuksiin ja kiristäneet surrilankoja raudoitukseen. Kädet ovat jyrsineet kipsilevyä, kaataneet sementtiä, vettä, hiekkaa ja selluvillaa.

Kädet ovat tapuloineet lautoja, maalanneet seiniä ja sänkyjä, vääntäneet irti lautoja ja nauloja.

Kädet ovat levänneet sylissä kipeinä, väsyneinä ja puutuneina.

Kädet ovat silittäneet lasta, miestä ja naista, koskettaneet itkevää ihmistä, rutistaneet ilosta ja halanneet lohdutukseksi.

Kädet ovat leikanneet veitsellä ihmisen ihoa, pistäneet neulalla ja ommelleet haavoja, koskettaneet paljasta kehoa.

Kädet ovat kertoneet kuulijoille sen, mihin sanat eivät yllä.

Kädet ovat nostaneet jouluruusun torjuvaa lehteä, jotta uusi verso näkyisi.

Kädet ovat pyyhkineet kyyneleitä omista silmisä ja lasten poskilta, tarttuneet toisen käteen, vieneet sormet lomittain.

Nukkumaan mennessä kädet ovat levänneet tyynyn ja posken välissä tai vatsan päällä peiton suojassa, sormet ristissä.

–

Kirjoitusharjoitus:

Kirjoita käsiesi tarina. Mitä haluaisit vielä tehdä käsilläsi?