Kipu, apu ja häpeä.

Särky pakotti hakemaan apua. Oliko syypää hammas vai poskiontelo? Kumpikin tutkittiin, kumpikin oli tulehtunut ja olo sen mukaisesti tukala. Minua hoidettiin ja kipu hellitti päivien myötä.

Tänään kävin rauhallisella viimeistelytapaamisella hammaslääkärin luona. Nainen pisti, porasi, kaivoi, suojasi, täytti, kovetti ja hioi suussani kuin vanhan ajan kirvesmies rakennustyömaalla: hän tiesi, mitä teki. Ei ylimääräistä hosumista, ei turhia tupinoita, vain tarpeelliset toimet oikeassa järjestyksessä.

Pyysin kuitenkin puudutuksen. En halua olla urheampi kuin on pakko.

Lähtiessä hymyilin ylähuuli roikkuen ja mongersin kiitokset puutuneella kielelläni. Lääkäri ja hoitaja katsoivat minua ystävällisesti. En edes muistanut niitä kertoja, kun olin pelännyt ja hävennyt pelkoani ja hävennyt sitä että olin päästänyt hampaat huonoon kuntoon.

Hampaat ovat henkilökohtainen asia, vaikka niitä esitellään toisille. Jos hampaat eivät ole esittelykunnossa, tekee mieli hymyillä suu kiinni ja varmistaa, ettei surkeus näy valokuvissa. Hampaat ovat kuin julkinen todistus terveydentilasta, jaksamisesta ja lompakosta. Jos joku niistä horjuu, tulos näkyy usein hampaissa.

Tiedän toki, että suun tulehduksilla on yhteys esimerkiksi verisuonisairauksiin ja diabetekseen. Mutta muistan myös erään potilaani kommentin: "Angiina jäi hoitamatta, kun mies sai sydänkohtauksen." Kurkku tuli hoidetuksi, kun hengenvaarallinen tila oli saatu tasapainoon.

–

Kirjoitusharjoitus:

Mitä kehosi kertoo? Millaista on olla sairaana, hoidettavana, avuttomana? Mitä tiedät kivusta? Entä häpeästä?