Mikä ihmeen verkkoryhmä?
Joku kysyi minulta, mikä se verkkoryhmä on.
Se on kirjallisuusterapeuttinen ryhmä, joka kokoontuu keskustelemaan netissä, suljetussa blogissa. Ryhmässä kirjoitetaan ja teksteistä "puhutaan" terapeuttisessa hengessä. Tavoitteena on toivon ja voiman löytäminen ja elämän mielekkyyden sekä itsetuntemuksen lisääntyminen.
Laskin, että seuraava on viides ohjaamani nettiryhmä. Ensimmäinen alkoi elokuussa 2017 ja kesti viisi kuukautta. Muistan, kuinka jännitin blogin perustamista, asetusten säätämistä ja käyttöoikeuksien antamista. Jos teen jotain väärin ja ulkopuoliset pääsevät lukemaan kirjoituksia.
Ensimmäinen ryhmä ja jokainen sen jälkeen on onnistunut teknisesti. Olen tuonut ryhmälle uuden harjoituksen kahden viikon välein. Tuleva intensiiviryhmä saa harjoituksen viikon välein, koska se kestää vain kuukauden. Osallistuja lukee tehtävän ja käyttää hyväkseen antamaani virikettä. Se voi olla mielikuva, kuva, valmis teksti kuten runo, luonnosta nouseva aihe, ihmissuhteisiin liittyvä aihe, omaan kehoon, mieleen ja kehitykseen liittyvä aihe. Kirjoitusaiheiden ja tekniikoiden keksiminen on luovaa ja mukavaa puuhaa, jossa mielikuvitus saa irroitella.
Annan yleensä aikarajan, minkä kirjoittaminen saa kestää. Haluan varmistaa, että tekstit syntyvät spontaanisti, niitä ei viilata. Rajaan aikaa myös siksi, että teksteistä ei tule liian pitkiä. Siten minä ja muut lukijat jaksamme perehtyä ja kommentoida niitä.
Pyydän kirjoittamaan rohkeasti ja rehellisesti. Muistutan, että asiat jäävät ryhmään, niistä ei puhuta sen ulkopuolella. Luottamus on työskentelyn ehdoton edellytys.
Mitä tunteita ja ajatuksia herää?
Kun kirjoitus on lisätty blogiin, alkaa kommentointi ja keskustelu. Pyydän tunnustelemaan, mitä tunteita ja ajatuksia teksti herättää. Tuleeko mieleen joku oma kokemus tai muisto. Nouseeko kysymyksiä. Tuleeko mieleen joku ehdotus tai toisenlainen vaihtoehto.
Osallistun myös itse keskusteluun tuoden oman tunteet ja ajatukset, kokemukset ja muistot ryhmän käyttöön. Pyrin siihen, että käyn katsomassa keskustelua joka päivä, vaikka en päivittäin kommentoikaan. Huolehdin turvallisuuden ja terapeuttisuuden toteutumisesta.
Keskustelu lainehtii koko tehtävälle varatun ajan. Yksi teksti kasvattaa rönsyilevät kommenttiketjut, toisesta keskustellaan hillitymmin. Jokainen kirjoitus huomataan ja sen herättämistä tunteista puhutaan.
"Minä tiedän, mistä kerrot."
Ohjaajan ilo on se, kun kaksi tai useampi ryhmäläinen jakaa saman kokemuksen. Aihepiiri syvenee ja laajenee, tunteiden kirjo rikastuu ja helpotuksen tunne vahvistuu. Ymmärrys ja eheyden tunne lisääntyvät. Ryhmän jäsen huomaa, että joku toinen on elänyt ja selvinnyt samanlaisista vaiheista.
Osallistujien sukupolvet ja ammattiluokat sekoittuvat, ihminen nousee tärkeimmäksi. Yksi on mummo, toinen tytär tai poika, kolmas lapsenlapsi. Jokainen voi samaistua johonkin rooliin. Kertomus voi koskettaa lähipiiriä tai työtoveria.
Verkkoryhmässä saa tuntumaa erilaisiin kirjoitustyyleihin ja tapoihin käsitellä asioita. Aiempaa kirjoittajakokemusta ei tarvita eikä oikeinkirjoitukseen puututa. Verkkoryhmä näyttää, että on arvokasta kertoa omia asioita ja on tärkeää tulla kuulluksi.
Mitä muuta haluat tietää verkkoryhmästä?
–