Kirjoittaja, mene metsään
"Älä ota puhelinta tai kameraa mukaan. Tarkoitus on samoilla hitaasti ja ilman päämäärää. Et tarvitse mitään laitteita. Anna kehosi ohjata sinua. Kuulostele, minne se haluaa sinun menevän. Seuraa hajuaistiasi. Älä kiirehdi. Ei haittaa, vaikket päätyisi sen kummemmin minnekään. Et ole menossa mihinkään. Nauti äänistä, tuoksuista ja luonnon maisemista ja hengitä metsää sisääsi.
Metsän voima avautuu viiden aistin kautta. Päästä metsä sisimpääsi korvien, silmien, nenän, suun, käsien ja jalkojen kautta." (Qing Li)
–
Suomalainen samoilu luonnossa kirjoitusaiheita etsimässä muistuttaa paljon alun japanilaista kuvausta. Ehkä tohtori Qing Li ei työstä kokemustaan kirjoitukseksi vaan hänelle riittää metsän hoito itsessään.
Kulkijoille on yhteistä se, että metsään ei mennä ämpäreiden eikä moottorisahojen kanssa vaan siellä saa olla kokemassa sitä itseään, luontoa.
Lainaan kollegan aistilistaa ja täydennän sitä omilla kertomuksilla:
Seuraa hajuaistiasi. Pari iltaa sitten kävelin iltalenkillä tuttua tietä. Keskityin etsimään kännykästä sopivaa kuunneltavaa enkä katsellut ympärille. Sitten minut pysäytti vahva tuoksu. Miten vastakaadettu mänty tuoksuu täällä? Katselin hämärässä ympärilleni ja näin, että läheinen metsä oli pois ja tien reunalle oli koottu puunrunkoja nipuiksi.
Hetkessä yksi osa minua käväisi metsässä, josta kaadoimme ensimmäisen talomme puutavaran. Kolmekymmentä vuotta katosi, olin iloinen ja voimakas rakentajanainen.
Nauti äänistä. Eräänä vappuna kävin Lapissa hiihtoreissulla. Siellä oli loistava talvikeli, mutta kotona Oulussa pellot olivat paljaat. Lähdin katsomaan kotipeltojen kevättä. Etsin kantavaa maata ja saapastelin pitkin ojanpenkkoja. Pysähdyin lämpimään metsänreunaan ja kuulin hiljaisen solinan. Onko täällä puro? Äänen lähde oli ojan pohjalla virtaava sulamisvesipuro.
Pysähdyin, kuuntelin, katselin mitättömän pientä putousta, liejun peittämää oksaa, josta ääni syntyi. Se riitti tuottamaan aistimuksen korville ja ilon tunteen mieleen.
Nauti maisemista. Onko mentävä Lappiin tai saaristoon, jotta voi nauttia maisemista? Sanotaan, että silmä lepää, kun saa katsoa kauas. Tunnistan sen. Kuitenkin väitän, että hoitava maisema voi löytyä lähipuistosta tai kotikadulta tai tutusta metsästä. Elävä puu, pensaat, heinät ja nurmikko, mättäät ja polut vapauttavat jumisen mielen.
Juuri nyt näen ikkunan takaa neljän komean kuusen oksia, jotka heiluvat rauhallisesti vaalean sinistä taivasta vasten. Aurinko paistaa jossakin katon yläpuolella. Vihreiden oksien liike kertoo: Ei hätää. Kevät etenee, lämpö ja valo lisääntyvät. Tule mukaan kasvuun!
Nauti mauista. Kahmaisen mättäältä kourallisen vahvanpunaisia puolukoita ja laitan suuhun. Kirpakka maku saa veden silmiin ja suuhun.
Päänsisäinen filminauha näyttää pikakelauksena lapsuuskodin puolukkasaavin jäisen survoksen takaterassilla, marja- ja sieniretket omien lasten kanssa ja vispipuuron hempeyden, jonka sivujuonteena muistan Mary Jane Gregoryn kertomuksen, että hän eli ensimmäisen talven Suomessa melkein pelkästään vispipuurolla. Vai sanoiko hän sitä lappapuuroksi.
Nauti käsien ja jalkojen aistimuksista. Ensimmäisen talomme lähistöllä oli soinen mustikkametsä. Erään kerran lähdin mustikkaan pienen tyttöni kanssa. Kannoin häntä ja ämpäriä sekä poimuria. Nostelin jalkoja hitaasti ja tunnustelin jokaiselle askelelle paikan. Saappaat upposivat syvään rahkasammaleeseen. Suopursu lemusi tukehduttavasti. Laskin pikkutytön mättäälle istumaan. "Syö tuosta mustikoita." Huivipäinen valkotukka peittyi varpujen sekaan.
Selvittelin rauhallisesti mustikanvarpuja ja kampasin marjoja poimuriin. Kurottelin, kyykin ja harpoin. Sain pohjanpeiton, tyttö siniset sormet ja suun. Tasapainottelin kuljetuksen kanssa kotiin hitaasti, yhteistyössä metsän kanssa.
–
Lähde:
Shinrin-yoku: Japanilaisen metsäkylvyn salaisuudet. Terveyttä ja hyvinvointia puiden avulla. Tri Qing Li. Readme 2018.