Ylös ja alas valon portaita

Kuvasin Sakari Matinlaurin metallisen taideteoksen Pikisaaressa vuosi sitten. Tänään, samoin kuin vuosi sitten näen portaat reittinä ylös, pois pimeästä kuilusta. Minun on helppo nähdä portaikko myös vääjäämättömänä matkana pelkoon ja ahdistukseen, sillä olen käynyt tuolla varjossa.

Vievätkö portaat valoon vai pimeään?

Voi olla, että nouset askelma kerrallaan, pysähdyt, käännyt katsomaan taaksesi, kurkistat keskellä olevaan kuiluun ja astut päättäväisesti seuraavalle portaalle. Haluat pois valottomasta kuilusta. Näet, että porraskuilun ympärillä on vapaus ja tilaa. Oivallat, että myös sinuilla on vapaus.

Voi myös olla, että löydät itsesi portaikon alaosasta. Miten jouduit sinne? Kaaduit, putosit, sinut kaadettiin tai pudotettiin. Kokoat voimia. Lepäät varjojen suojassa. Tarkkailet sieltä portaiden yläpäätä, valoa, liikkeitä, elämää. Onko sitä?

Kuulet tutun äänen, ystävän äänen. Tuttu ystävän hahmo kulkee porrasaukon reunalla ja kutsuu sinua. Uskallatko astua pois varjosta, tulla valohämyyn, tulla valoon? Onko sinulla paikkaa valossa? Päätät luottaa. Elämänvoima voittaa.

Portaat ovat kapeat, jyrkät ja pitkät, keskikuilu armoton.

Haluat valoon, haluat liikkua vielä vapaasti. Nouse askelma kerrallaan, pysähdyt, käännyt katsomaan taaksesi, kurkistat keskellä olevaan kuiluun ja astut päättäväisesti seuraavalle portaalle. Uudestaan ja uudestaan. Lepäät, ja jatkat taas nousua.

Pysähdyt, et muistanut, että valo paljastaa sinut. Tiedät, että varjoissa on turvallista. Palaat taaksepäin. Lepäät hetken varjossa, katsot portaikon yläpuolella olevaa valoa ja lähdet nousemaan takaisin.

Tiedät, että sait juuri lahjan, elämänhalun. Se näyttää sinulle, että paikkasi on valossa.

Masennus on porraskuilu

Masennus on kuin porraskuilu, jossa ihminen tarpoo ylös ja alas. Valoo päin, pimeään päin. Mikä voima, mikä valo, mikä ystävän hahmo on niin vakuuttava, että masentunut kääntyy nousemaan portaita ylös ja tulee valoon?

Katson kuvan porrastasannetta. Siitä voi lähteä kumpaankin suuntaan. Houkutteleeko valo vai vetoaako pimeä? Voiko ihminen itse päättää, kumpaan suuntaan lähtee?

Ihminen ottaa itse askelet, mutta ystävä, läheinen tai ammattilainen voi yhä uudestaan vakuuttaa, että valoa on, portaita pääsee myös valoon ja vapauteen.

Kun porraskuilun kulkija oivaltaa, että valo on hänellekin, vapaus on hänellekin, on kuin silmät aukeaisivat. Hän uskaltaa tulla varjon suojasta, masennuksen antaman suojavaatteen alta. Hän uskaltaa ottaa elämisen vastuun ja riskin.

–

Kirjoitusharjoitus:

Mikä taideteos kuvaa sinun elämäsi kulkua tai tunteita?

Kirjoita vapaasti, anna taideteoksen ohjata kielikuvien valintaa.

Lue teksti ääneen. Mitä tunnet?

Mitä ajatuksia blogi herätti? Kommentoi.

Tai lähetä minulle postia mirjatytti.heikkila@gmail.com tai Sanamielen yhteydenottolomakkeen kautta.