Moskat pois mielestä ja kirjoitusjumi auki terapeuttisen kirjoittamisen avulla.
"Minulla on jumi kirjoitukseni kanssa", Anna sanoi. "Se pysähtyy joka kerta samaan kohtaan, vaikka yrittäisin vaihtaa näkökulmaa tai tyyliä ja muuta." Kirjoittajatreffeillä mentiin jälleen heti asiaan.
Tiesin, että Anna halusi kirjoittaa elämäntarinaansa vielä kerran. "Tällä kerralla puhun suoraan ja rehellisesti enkä siten kuin pitäisi."
Olin odottanut tapaamistamme, joissa puhuimme, kuuntelimme ja kirjoitimme.
Olimme puhuneet siitä, kuka määrittää sen, mitä pitäisi kertoa ja mitä ei saisi kertoa.
Olimme puhuneet siitä, kuinka kipeät muistot nousevat pintaan yhä uudestaan, vaikka niistä olisi jo kirjoittanut ja puhunut.
"Mihin kohtaan sinä jumitat?"
Anna kertoi tilanteesta, jossa uuden työpaikan kuviot oli sovitettu edeltäjälle millimetrin tarkkuudella. Annan hengitysilmakin oli tuntunut loppuvan.
Vanhan naisen kasvot punehtuivat vihasta.
"Kirjoita siitä, mitä sinulta odotettiin ja miltä se tuntui."
"Ei kait niin voi kirjoittaa. Niin vihaisesti."
"Kirjoita ihan siitä, mitä tunsit. Niin vihaisesti tai rumasti kuin silloin ajattelit ja koit. Ei sinun tarvitse sitä muille edes näyttää, vaan voit repiä kirjoitukset."
"Niinpä tosiaan voin. En halua heittää lokaa julkisesti, mutta pitää se moska jotenkin saada pois mielestä."
Keskustelun jälkeen jatkoimme treffejä tavalliseen tapaan: valitsimme aiheen ja kirjoitimme siitä reilun kymmenen minuutin ajan, keskustelimme teksteistä ja totesimme, että menipä taas syvälle...
Ja tavalliseen tapaan sain Annalta myös viisaita neuvoja, jotka saatoin ottaa käyttöön heti samana päivänä.
Jälkikirjoitus:
Kysyin juuri Annalta, miten kirjoitus on edennyt. "Kiitos. Kirjoitin jo eilen. Tosi hyvä ja ihmeellinen juttu. Kävin tänään läpi 20 sivua, poistin ja kirjoitin uutta."
Comentarios