Sukupuu – oma tausta näkyville

Kasvoin suurperheessä, jossa elivät äidin, isän ja sisarusteni lisäksi Pirtinmummi ja -pappa, tätejä ja setiä. Kesäisin naapuriin Vanhainpuolelle tulivat vanhaisä ja vanhaäiti sekä isotätini. Samalla rannalla vähän matkaa jokea ylöspäin asui myös isosetäni. Hänen siskoillaan oli lähistöllä huvilansa. Pyörä- ja hiihtomatkan päässä Kotirinteellä asuivat äitini vanhemmat sekä tätejä ja enoja. Sukupuu piirtyi mielessäni kuin luonnostaan.

Piirretään sukupuun runko Paikkani ja taustani hahmottuivat selvemmin, kun minulle piirrettiin sukupuu perheterapiaopintojen aikana. Ensin opiskelukaveri piirsi fläppitaululle isän neliön ja äidin ympyrän ja heidän välilleen avioliiton viivan. Vanhempien alapuolelle samalle viivalle tulivat lapset, minun ympyräni vasempaan laitaan, koska olen esikoinen, nuorimman veljeni neliö hännänhuipuksi oikealle. Isän yläpuolelle asettuivat Pirtinpappa ja -mummi, tädit ja sedät. Isä vanhimpana oli lasten viivalla vasemmanpuolimmaisena. Äidin vanhemmat, Kotirinteen mummi ja uki saivat paikkansa äidin yläpuolelta ja äiti vanhimpana lapsena oli lapsikatraan ensimmäisenä vasemmalla. Äidin yläpuolelle piti tehdä vaikeasti hahmottuva piirros, sillä äidin isä kaatui sodassa ja Kotirinteen mummi meni muutaman vuoden kuluttua naimisiin hänen veljensä kanssa. Vanhaisä ja vanhaäiti tulivat isän isän yläpuolelle, sinne ahdettiin myös isotädit ja -sedät (paperi alkoi täyttyä). Isän äidin yläpuolelle tulivat Oulun mummi ja sinne merkittiin myös hänen miehensä, jota en koskaan ole nähnyt. Heidän lapsensa, minun isotätini ja -eno piirrettiin myös. Äidin isän vanhemmat olivat kuolleet jo aikoja, mutta heidätkin piirrettiin. Ukin sisaruksia olin tavannut joskus, heidät piirrettiin äitini kertomassa ikäjärjestyksessä. Vielä sai paikkansa äidinäiti, Seinäjoen mummi miehineen ja isotädit siitä haarasta. (Sukupuun piirtäjä oli ihmeissään, kun kerroin, että minulla oli pienenä viisi mummia ja kolme pappaa, jotka kaikki tunsin.) Tarinat ja tunteet näkyviin Sitten kuvaan lisättiin nimet, syntymä- ja kuolinvuodet, kotipaikat ja merkittävät muutot, evakkoreissut, aika, kun äiti oli sotalapsena Ruotsissa, sodan seurauksena kaatuneet ja vammautuneet, äidin kodin tulipalo, ammatteja, sairauksia, periaatteita, mottoja, alkoholismia, mustia lampaita. Seuraavaksi piirtäjä otti punaisen ja mustan tussin ja alkoi kysellä minulta, millaiset suhteet minulla on sukulaisiini. Kuka on läheinen, keneen ihan hyvät välit, kuka tuntuu etäiseltä. Punainen viiva tai kaksoisviiva kuvasi lämmintä suhdetta, musta katkoviiva viileitä välejä. Sahalaitainen viiva olisi tarkoittanut vihaa, katkennut viiva välirikkoa. Kerroin myös oman näkemykseni sukulaisten vuorovaikutussuhteista. Ne piirrettiin näkyviksi erilaisilla viivoilla. Kouluttaja muistutti moneen kertaan, että tässä piirretään minun sukupuutani. Siskoni ja veljeni sukupuu on erilainen, koska heidän suhteensa toisiin ja näkemyksensä sukulaisten väleistä ovat erilaiset. Sukupuu lahjoittaa oivalluksia Sukupuu saatiin valmiiksi. Minua ja pirtäjää väsytti ja hengästytti, niin laaja tehtävä oli ollut. Kurssikaverit ja kouluttaja kyselivät tarkennuksia ja kertoivat ajatuksiaan. Minusta tuntui, kuin olisin ollut pikkulapsi keskellä hyväntahtoisia, uteliaita aikuisia. Tuntui myös, että sain lahjan, kun oivalsin sukujeni vahvoja selviytymisen jatkumoita, taakkoja ja vaiettuja salaisuuksia. Nyt minun oli mahdollista valita, mitä haluan jatkaa, mistä yritän päästä eroon. Näin, että olen syntynyt vahvoihin sukuihin, eläväisen, rönsyilevän karjalaisen ja pidättyvämmän, totisemman pohjalaisen suvun oksaksi. Kummankin suvun aatteet ja periaatteet elävät edelleen. Kumpikin suku - kaikki suvut ovat kantaneet taakkansa isänmaan hyväksi. Löydän tuttuja piirteitä ja ominaisuuksia menneiden isotätien, -setien ja -enojen luonteista ja kuvista. Näen, miten ne toistuvat lapsissani, sisaruksissani ja heidän lapsissaan. Olen nyt sukuhaarani vanhin. Minusta puskevat esiin uudet oksat, jotka saavat osan voimastaan peräpohjalaisen isänsä suvusta. Sukupuuni oksastossa olen vain pieni haara, pieni mutta välttämätön luomus edeltävien ja minua seuraavien ihmisten välissä.